Kahvin historia

 

Kahvin alkuperästä on olemassa ainakin kaksi tarinaa. Kummankin kertomuksen mukaan kahvi on kotoisin Etiopiasta. Todennäköisesti ihminen on maistellut kahvipensaan marjoja aina, mutta ensimmäinen maininta kahvipensaasta on 800-luvun lopulta arabialaisen lääkärin muistiinpanoissa.

Kahvipensas menestyy luonnonvaraisena Afrikassa sekä Arabian niemimaalla. Länsimaissa suosittu arabica-kahvi on kotoisin Etiopian läntiseltä ylängöltä. Robusta-kahvi löydettiin 1800-luvulla Kongosta. On edelleen arvoitus, onko kahvi kasvanut näillä alueilla luonnostaan. Jemeniin kahvin on arveltu kulkeutuneen sinne muuttaneiden etiopialaisten mukana 600–800-luvulla.

Kahvin keksimisestä on monenlaisia versioita: eurooppalaisilla omansa ja arabeilla omansa. Erään tarinan mukaan etiopialaiset munkit keksivät kahvin ollessaan paimentamassa vuohia. Vuohet söivät kiiltävälehtisen pensaan punaisia marjoja ja piristyivät hetkessä. Yksi munkeista maistoi kitkeriä marjoja. Hetken kuluttua hänkin tunsi itsensä virkistyneeksi ja riensi kertomaan ihmeestä luostarin apotille. Tämä kuitenkin pelästyi, että asialla on paholainen ja heitti marjat nuotioon. Pian nuotiosta nousi huumaavan hyvä tuoksu, ja apotti maistoi marjoja uudelleen. Ihminen kiinnostui kahvista aluksi sen piristävän ja parantavan vaikutuksen takia. Kahvimarjoja syötiin sellaisenaan ja kuivattuna esimerkiksi matkaeväänä.

 

Kahvikulttuuri syntyi Arabian niemimaalla

Kahvijuoma keksittiin 1200-luvulla. Kahvipensaan lehdistä, siemenistä ja marjoista oli sitä ennen valmistettu haudutettua tai keitettyä juomaa Jemenissä. Voittokulku alkoi, kun eräs arabi keksi, että paahdetusta kahvipensaan marjasta liukenee kuumaan veteen voimakas aromi.

Kahvi levisi Arabian niemimaalle, ja sitä alettiin viljellä suunnitelmallisesti aluksi Mekassa. Kahvipensaan taimet alkoivat tuottaa satoa vuonna 1467, ja kahvinjuonti yleistyi. Islamilaiset papit liittivät kahvinjuonnin uskonnollisiin seremonioihin. Tavallinen kansakin mieltyi uuteen juomaan, ja sen nauttimista varten perustettiin kahvihuoneita. Niissä arabimiehet ja -naiset joivat kahvia, pelasivat shakkia ja keskustelivat, välillä jopa musisoivat ja tanssivat. Papisto ei tällaisesta miesten ja naisten vapaamuotoista oleskelusta tykännyt. Arabien kahvilasääntöjen mukaan kahvinkeittäjiksi kelpasivat vain miehet. Naiset saivat kuitenkin juoda kahvia, ja juomasta tulikin arabinaisille tärkeä. Maassa oli aikoinaan laki, jonka mukaan naisella oli oikeus saada avioero, mikäli mies ei sallinut hänen juoda kahvia. Kahvinjuonnin lomassa käyty poliittinen keskustelu epäilytti valtaapitäviä, ja kahvi kiellettiin Mekassa vuonna 1511. Kielto ei tehonnut, vaan kahvin kulutus kasvoi, ja juoma valloitti Arabian niemimaan.

Kahvijuoma saapui Egyptiin jemeniläisten pappien mukana vuoden 1510 tienoilla. Turkkilaiset valtasivat Egyptin vuonna 1517 ja ihastuivat kahviin. He levittivät kahvikulttuuria Lähi-itään uusia maita vallatessaan. Konstantinopolissa avattiin ensimmäinen julkinen kahvila vuonna 1554. Uusia kahvihuoneita ja -kojuja syntyi Turkin pääkaupunkiin runsaasti. Kahviloiden täyttyessä moskeijat kuitenkin tyhjenivät. Islamilaisen papiston mielestä oli välttämätöntä kieltää kahvi. Kahvin juominen jatkui kuitenkin salassa, ja ennen 1600-luvun alkua kielto oli jo unohdettu.

 

Kahvi valloitti maailman

Eurooppalaiset tutustuivat kahviin Turkin kahviloissa. Euroopan ensimmäiset kahvikupilliset juotiin todennäköisesti Venetsiassa 1500-luvun lopulla. Venetsialaiset kauppiaat aloittivat järjestelmällisen kahvin tuonnin vuonna 1615. Samoihin aikoihin hollantilaiset solmivat kauppasuhteet arabien kanssa. Ensimmäinen kahvierä tuotiin Hollantiin eteläisestä Arabiasta, Mochasta vuonna 1616. Kahvilaivat alkoivat liikennöidä Mochan ja Hollannin väliä säännöllisesti vasta vuonna 1663. Kahvin kaupallinen tuonti Englantiin alkoi 1650-luvulla ja Ranskaan 1660-luvulla. Pohjois-Saksaan kahvinjuonti levisi 1670-luvulla. Kahviloista tuli merkittävä osa eurooppalaista kaupunkikulttuuria 1600–1700-luvuilla.

 

Arabian monopoliasema kahvikaupassa

Arabialla oli 1600-luvulla monopoliasema Euroopan kahvikaupassa. Arabit keittivät tai paahtoivat kaikki myyntiin tarkoitetut pavut, jottei niistä voinut kasvattaa uusia pensaita missään muualla. Kahvi matkasi Eurooppaan kahta eri reittiä. Turkkilaiset toivat kahvisäkkejä kamelien selässä Arabiasta Egyptiin. Kairossa ne lastattiin veneisiin ja laskettiin Niiliä pitkin Välimeren rannikolle Aleksandriaan. Sieltä venetsialaiset, ranskalaiset ja hollantilaiset kauppiaat ostivat kahvia kotimaihinsa ja vietäväksi esimerkiksi Saksaan, Pohjoismaihin, Venäjälle ja Amerikan siirtokuntiin. Eteläinen reitti alkoi kamelikyydillä Mochasta. Sieltä kahvi pääsi idästä palaavien hollantilaisten, englantilaisten ja ranskalaisten kauppalaivojen lastin täydennyksenä Afrikan eteläkärjen ympäri Eurooppaan.

Hollantilaiset alkoivat viljellä kahvia Jaavan saarella jo vuonna 1658 arabeilta pihistämillään kahvipensailla. Ensimmäinen erä Jaavalla tuotettua kahvia saapui Hollantiin vuonna 1709. Kokeilut muuttuivat pian tehoviljelyksi. 1700-luvulla Englanti, Hollanti ja Ranska pyrkivät murtamaan arabien kahvimonopolin ja kehittivät kahvintuotantoa siirtomaissaan.

 

Ensimmäinen kahvipensas Amerikkaan

Kahvin viljely levisi 1700-luvulla vauhdikkaasti Latinalaisessa Amerikassa ja eurooppalaisten siirtomaavaltojen hallitsemilla alueilla Kaukoidässä. Ranskalainen meriväenkapteeni Gabrielle de Clieu lähti vuonna 1720 Karibianmeren Martinique-saarelle kahvintaimia mukanaan. Orjien tarkasti vartioimat taimet alkoivat kukoistaa de Clieun puutarhassa. Väitetään, että kaikki latinalaisen Amerikan kahvipensaat olisivat näiden pensaiden jälkeläisiä. Vuonna 1777 Martiniquella kasvoi jo lähes 19 miljoonaa kahvipensasta. Kahvia alettiin viljellä Intiassa vuonna 1840, Afrikassa 1878, Ranskan Indo-Kiinassa 1887 ja Australian Queenslandissa 1896. Itäisen Afrikan siirtomaissa, lähellä luonnonvaraisena elävän kahvipensaan kotia, kahvin viljely aloitettiin vuonna 1901.