Kahvin historia Suomessa


Ruotsi-Suomeen ensimmäinen kahvilasti saapui ilmeisesti jo vuonna 1685. Aluksi kahvi oli vain korkea-arvoisten kansalaisten ja kuninkaan hovin herkkua. Ensimmäinen kahvila perustettiin Tukholmaan vuonna 1708. Pultavan taistelussa vuonna 1709 tappion kärsinyt Kaarle XII pelastautui Turkkiin jäljelle jääneiden joukkojensa kanssa. Kahvi maistui kuninkaalle, ja viisi vuotta myöhemmin kotiin palatessaan hän toi mukanaan turkkilaisen kahvinkeittäjän.

Suomeen kahvia alkoi tulla 1720-luvulta lähtien turkulaisporvarien varustamissa laivoissa. 1700-luvun puolivälissä kahvia käytti veroluetteloiden mukaan 116 taloutta. Kahvia juotiin aluksi eniten rannikolla ja säätyläiskodeissa. Vähitellen kahvi levisi koko kansan nautintoaineeksi. Suomen ensimmäinen kahvila avattiin Turkuun vuonna 1773.

Ruotsi-Suomessa ylellisyystuotteiden käyttöä pyrittiin rajoittamaan useaan otteeseen veroilla ja tuonti- ja käyttökielloilla. 1800-luvun alussa kuningas Kustaa IV Adolf totesi kiellot turhiksi: "Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi."

 

Ylellisestä kahvista tuli arkipäivän piristäjä


Kahvi levisi Suomeen 1800-luvun aikana, mutta kahvittelukulttuuri vaihteli paikoittain. Karjalassa kahvit keitettiin kaikille tupaan poikkeaville, Hämeessä kahvia ei tarjottu, vaikka pannullinen olisi ollut valmiina. Tavalliselle kansalle kahvi oli pitkään ylellisyystuote, mutta 1900-luvulla sitä alettiin keittää myös arkisin, parikin kertaa päivässä. Ihmiset ostivat kahvinsa raakapapuina, paahtoivat sen prännäreillä ja jauhoivat myllyllä tai huhmareella. (Lähde: Nieminen, Petri & Puustinen, Terho (2014) Kahvi – Suuri suomalainen intohimo. Helsinki: Tammi. )

 

Paahdettu kahvi yleistyi


Kahvin teollisen valmistuksen jälleenmyyjille aloitti Gustav Paulig vuonna 1904. Sen seurauksena moni kahvikauppa alkoi paahtaa kahvia asiakkailleen. Seuraavan kymmenen vuoden aikana kilpailijoiksi ilmestyivät Pohjoismaiden Kahvikomppania, Kahvi Oy ja Osuuskauppojen Keskusliike SOK. Raakakahvin saanti vaikeutui ensimmäisen maailmansodan myötä, mutta uusia paahtimoita syntyi, kun kahvipula helpotti. Paahdetun kahvin myynti ohitti raakakahvin kuluttajamyynnin 1920-luvun loppupuolella. Valmiiksi pakattua ja jauhettua kahvia teolliset paahtimot alkoivat toimittaa kahvikaupoille 1920-luvulla. Samalla vuosikymmenellä kahvia alettiin pakata säkkien ohella pienpakkauksiin. Paahtimot kehittivät omia kahvisekoituksiaan, jotka näkyivät kauppojen hyllyillä vielä tänäkin päivänä tunnettuina kahvimerkkeinä, kuten Juhla Mokka, Presidentti ja Kulta Katriina. Kahvinjuonnissa Suomi lähestyi maailman kärkeä.

 

Pakkausinnovaatiot keskittivät kahvialan


Kahvin tuonti keskeytyi kuudeksi vuodeksi toisen maailmansodan takia. Kahvista oli kova pula, mutta paahtimot paahtoivat kuluttajille korviketta ja vastiketta. Kokonaan kahvi loppui vuonna 1943. Ensimmäisen sodanjälkeisen lastin saapuminen Turun satamaan Herakles-laivalla vuonna 1946 oli suuri tapahtuma. Kahvin säännöstely loppui vasta vuonna 1954.

Kahvin irtomyynti hiipui ilmatiiviiden vakuumitölkkien ja alumiinilaminaatista valmistettujen pakkausten myötä. Pienet paahtimot eivät voineet investoida uusiin pakkauslaitteisiin, ja paahtimotoiminta keskittyi. Kahvista tehtiin päivittäistavarakaupan sisäänvetotuote, ja tarjouskahvista tuli edullisempaa kuin missään muussa länsimaassa. Viidessä vuosikymmenessä kahvin kulutus oli nelinkertaistunut.